Särkisalossa on eletty viime aikoina tunnekuohujen vallassa. Kaikki ällikällä lyönyt kaupungin ilmoitus lopettaa Särkisalokoti ensi vuoden alussa, on tuntunut kuin iskulta vasten kasvoja. Vain vähän aiemmin julkaistut suunnitelmat olivat puoltaneet toiminnan jatkumista vuosiksi eteenpäin. Ei ihme että pettymys ja petetyksitulemisentunne ovat olleet pinnalla. Ei ole tietenkään epäselvää mikä on lakkautuksen motiivi: Säästöä on saatava aikaiseksi.
Muistan kun 90-luvun alussa opiskeluaikanani tehokkuusajattelu tuli ryminällä terveydenhuoltoon. Silloin jo herätti hämmennystä opiskelijassa että kuuden hengen kuntoutusosaston osastonhoitaja kertoi kuinka hänen työpanoksensa meni lähes kokonaan tehokkuusajattelun vaatimaan työtehtävien kirjaamiseen, sekä näin saatujen tilastojen seurantaan. Väkisin tuli mieleen, että olisiko sittenkin ollut tehokkaampaa tehdä työt kuuden henkilön voimin, ilman että yksi kirjaa tekemiset samalla kun viisi henkilöä tekevät varsinaiset hoitotyöt.
Vuosien varrella on säästämisessä tietenkin tahti vain kiihtynyt. En vain tiedä onko kukaan yrittänyt samalla määritellä esim. terveydenhuollonpalveluissa rajaa sille, mihin asti säästäminen kannattaa ja milloin säästäminen alkaa synnyttää lisää kustannuksia. Miten mitataan hoidon laatu, ja voidaanko laadusta enää edes puhua jos aika potilaalle mitataan sekunneissa? Entä mistä tulevat ne sijaiset sitten kun hoitajat eivät enää jaksa?
Lähifysioterapeutti
Kolmisen vuotta sitten kun aloittelin vuosien tauon jälkeen vastaanottotoimintaa mietin, että onko mitään järkeä edes kuvitella saavani asiakkaita ”tänne jumalan selän taakse”. Kotivastaanottotila löytyi talostamme luonnollisesti ja samoin päätös olla hankkimatta enää liiketiloja muualta. Tosin jo silloin ajatus liikkuvasta fysioterapeutista oli iskostunut mieleeni. Taustalla oli esim. ajatukset lukemattomista veteraaneista jotka vuosittain jättivät avohoitosarjansa käyttämättä suurimpana syynä toimintakyvyn heiketessä lisääntynyt haluttomuus lähteä kotoa hoitoon. Toisaalta hoito kotikäyntinä voi nykyään tuntua myös luksukselta jonka ihminen on valmis maksamaan, ihan vaan vaikka siitä hyvästä että voi hoidon päätteeksi jäädä suoraan omalle sängylle lepäilemään eikä tarvitse minnekään kiirehtiä.
Nyt kun palvelut ovat kiihtyvällä voimalla vetäytymässä kohti keskuksia, on mieleeni tullut että vastavoimaisesti palvelun tuominen kohti ääreisosia voisi olla hyvinkin toimiva, tai ainakin piristävä ratkaisu. Ainakin se tuntuu hyvältä ja vähän ylpeänä sitä aion tästä eteenkinpäin tarjota. Aika näyttää sen kelvollisuuden elinkeinona ja haasteena tulee olemaan työn hajaantuminen kovin laajalle alueelle. Tässä kohtaa pienimuotoinenkin yhteisöllisyys toisi suurta hyötyä kaikille. Jos naapurit yhdessä tilaavat fysioterapeutin kylälle tulevat kaikki saamaan hyödyn pienempinä matkakuluina. Lähiruoka on jo osoittanut toimivuutensa, miksei lähifysioterapeutti voisi tehdä samoin!
Ota yhteyttä Anssi Örriin puh. 0400 744 269
