Fysioterapeutin vinkit
Olen toiminut fysioterapiayrittäjänä vuodesta 1994, seitsemän vuotta omalla vastaanotolla Perniössä jonka jälkeen toimin huippu-urheilijoiden kanssa ympäri maailmaa. Kokemusta on kertynyt laajalta sektorilta ja hoitokäsitykseni on siksi suhteellisen kokonaisvaltainen.
Oma suhtautumiseni lisäravinteisiin on aina ollut jos ei nyt suorastaan negatiivinen, niin ainakin välinpitämätön. ”Kyllä ruisleivällä ja hirvenlihalla pärjää” olen ajatellut. Vielä jos on malttanut jättää pullat ja muut turhat pois, on voinut olla aivan varma siitä, että jopa urheilijallekin riittävä ravinnontarve on taattu.
Tämä ajatusmalli on peräisin jostakin 80-luvulta jolloin oma urheiluharrastukseni oli kiivaimmillaan. Muistan kuinka monet kilpakumppanini söivät monenkinlaisista purkeista. Itse en koskaan asiasta oikein kiinnostunut, enkä satunnaisia rauta- tai multivitakuureja lukuunottamatta lisäravinteita popsinut. En tiedä mistä olin varautuneen suhtautumiseni hankkinut. Olen yrittänyt asiaa välillä pohtiakin, mutta mitään järkevää syytä en ole keksinyt.
Nyt kun uimavedet alkavat tältä kesältä olla viilenemään päin on hyvä hetki aloittaa itsensä rantakuntoon saattaminen, vaikka ensi vuotta varten! Tuo joka keväinen rantakunto -keskustelu naistenlehtien sivuilla, jos sitä pysähtyy hetkeksi miettimään, on oikeastaan aika huvittavaa. Erilaisia menetelmiä kunnonkohotukseen ja painonhallintaan esitetään kuin ne olisivat juurikeksittyjä, ainutlaatuisia onnenavaimia.
Kaikkien palveluiden ei tarvitse valua keskuksiin
Kirjoittanut Anssi ÖrriSärkisalossa on eletty viime aikoina tunnekuohujen vallassa. Kaikki ällikällä lyönyt kaupungin ilmoitus lopettaa Särkisalokoti ensi vuoden alussa, on tuntunut kuin iskulta vasten kasvoja. Vain vähän aiemmin julkaistut suunnitelmat olivat puoltaneet toiminnan jatkumista vuosiksi eteenpäin. Ei ihme että pettymys ja petetyksitulemisentunne ovat olleet pinnalla. Ei ole tietenkään epäselvää mikä on lakkautuksen motiivi: Säästöä on saatava aikaiseksi.
